maanantai 12. marraskuuta 2012

Mielensä pahoittajia

Yksi tuttavani niin mielensä pahoitti. Ei ollut ensin kansan suosiossa kuntavaaleissa, ei päässyt valtuustoon. Oli kai kovin varma läpimenostaan ilmeisesti. Tämän takaiskun jälkeen vielä jäi ulos yhdistyksen hallituksesta, jossa olisi halunnut olla. Ei saanut kannatusta syyskokouksessa, vaikka meidän hallituslaisten mielestä ihan hyvin oli pestinsä hoitanut. Ja nyt siis on pahoilla mielin. Käy läpi kokemaansa kohtelua. Miksi? Miksi?

Näinhän voi käydä hyvinkin, kun asettaa itsensä ehdolle. Kun vahvasti lausuu ja on mieltä, niin toisia miellyttää ja toisia ei. Tai jos ei ole oikein mitään mieltä, niin ei oikein ihmiset tiedä, että mitä ajattelisivat. Vahvasti sanomisessa pitää tietää, että missä seurassa on. Joskus sanomista pitää vähän loiventaa, olla vähemmän näkyvä ja esillä ja sitten taas toisella hetkellä näyttää vahvuutensa.

Itsensä alttiiksi laittamisen myötä pitäisi aina ajatella myös se vaihtoehto, että ei kelpaakaan. Ei löydä samanmielisiä. Jää yksin sanomistensa kanssa. Onko siihen valmis? Ei siitä niin mieltään kannata pahoittaa. Toisella kertaa sitten.