keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Keskiarvossa ja sen ohi

Heräsin tähän aamuun puoli viiden aikaan. Molemmat lapset nukkuvat yhä ja minä olen saanut juoda aamukahviani hiljaisuudessa. Kello tikittää seinällä ja patterin termostaatti naksuu. Täytin päiväkotiin isomman lapsen papereita. Mikä on meille kasvattajina tärkeää huomioida myös päiväkodissa? Mitkä ovat meidän lapsen vahvuudet? Missä tarvitsee tukea?

Elämä on yhtä analysointia kehdosta hautaan. Aina on joku paperi täytettävä ja kehityskeskustelu käytävänä. Millainen olen? Millainen olen suhteessa toisiin? Olenko samanlainen vai erilainen? Olenko keskiarvosta huonompaan vai parempaan suuntaan? Kuinka voisin kehittyä heikoilla osa-alueilla? Kuinka hyödyntäisin vahvuuteni? Ihmisestä on tullut kauppatavaraa, jolla on arvo ja sen arvon maksimointiin kannustetaan.

Miksi ei sanota, että olet hiljainen rassukka. Ole vaan, saat olla, kelpaat kyllä. Analysoidaan, että orastavaa mielenterveysongelmaa, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, vetäytyvä. Annetaan pilleri. Miksi ei sanota, että senkin öykkäri. Älä öykkäröi, vaan ole ihmisiksi. Analysoidaan, että selvä johtajatyyppi, vahva ja omatahtoinen. Suunnannäyttäjä. Voitaisiinko vain elää sovussa ja huomioida kanssakulkijat ihmisinä? Mitä sillä on väliä, että ei olla keskiarvossa? Eiköhän täällä kaikenlaisia tarvita, huonompi ei ole kukaan toista, erilainen vain.