Hermot ovat kiristyneet äärimmilleen. Aivan äärimmilleen. Syynä on anoppi, joka on kylässä. Miten joku ihminen voikin olla mielipiteillään ja toiminnallaan niin kaikkia muita halveksuva ja omaa paremmuuttaan esiin tuova? Anopin ja vanhemman naisen oikeudella hän väheksyy minun kasvatusperiaatteitani. Hänen tapansa kasvattaa on oikea. Minä olen julma tyranniäiti, kun en anna lasten tehdä mitä huvittaa, syödä herkkuja ruokien välillä ja odotan lapsiltakin jonkinmoisia käytöstapoja. Anoppi käyttää vielä hyväkseen sitä, että en halua ilmiriitaa. Puhuu ensin kuvailevasti monin sanoin esikoiselle, että miten olisi oikein kiva mennä käymään herkkuja syömässä mummin kanssa kahdestaan ja sitten kun on saanut pojan silmät loistamaan sanoo, että meidän pitää kysyä äidiltä, että lupaako äiti. Olisiko korrektia ehkä ensin keskustella äidin kanssa? Jos minä kiellän käyttäytymästä huonosti, kiellän kiusaamasta pienempää, kiellän huutamasta sisällä; kuinka ollakaan anoppi heti loiventaa, että eihän täällä mitään. Lapsi menee ihan sekaisin, että mitä saikaan tehdä ja mitä ei.
Ja siis kaikenlisäksi anoppi on rasisti. Eilen saivat kuulla kunniansa ruotsinkielisiset, romanit, Romanian romanit erityisesti, väärää poliittista puoluetta olevat, väärää uskonnollista suuntausta olevat, maahanmuuttajat, pakolaiset, poliitikot, kuntien työntekijät (siis virkamiehet), maanviljelijät ja ketkähän kaikki muut. Jos erehtyy sanomaan mitään vastaan, mylly yltyy huimiin suorituksiin. Jos taas on hiljaa, anoppi ja muut läsnäolevat pian luulevat, että olen samaa mieltä. Koitan nyt vaan väistellä eri huoneissa sen aikaa, kun vierailu kestää. Onneksi on lapsiperheessä aina sen verran erittäin tärkeitä ja tähdellisiä kotitöitä tehtävänä...