Kävin pikkuisen kanssa kangaskaupassa toissapäivänä ostamassa vetoketjun. Vetoketjua tarvitaan keskeneräiseen, noh, jakkuun. Tai no mikähän se nyt on. Sellainen sisätakki. Villatakin korvike. Kaava oma, kuten yleensä. Kangasvalinta hieman erikoinen. Pidän ompelemisesta paljon, ja muistakin käsitöistä. Nyt niille ei ole aikaa juuri ollut, mutta pikkuisen kuitenkin. Tänään voisin ottaa ompelukoneen esille ja tehdä keskeneräisiä valmiiksi ja korjata muutamia rikkimenneitä. Samalla voisi ommella jonkin mieltä piristävän iloisuuden, kirkkaista väreistä.
Eilen värjäsin housut. Olihan ne väriset jo aiemminkin, mutta eivät silmää miellyttävät. Samalla värjäsin yhdet lasten collegehousut, pikkuisen yöpaidan ja pätkän valkoista kangasta. Usein laitan värjäyksiin pätkän valkoista kangasta ja niin minulla on kankaanpaloja, joita voi käyttää pikkuompeluksiin. Vaikkapa vuorikankaaksi tai taskuihin tai mitä milloinkin ompelee.
Käsillä tekeminen on mukavaa, näkee tuloksen heti ja voi olla tyytyväinen tai tyytymätön selkeästä syystä. Se on vähän samaa minulle kuin siivoaminen tai leipominen. Tulos näkyy heti ja yleensä siitä saa hyvän mielen. Tulee valmista. Vaikka saattaa ne kyllä keskenkin jäädä...