lauantai 17. maaliskuuta 2012

Aivopesua huomaamattaan

Missä vaiheessa mitäkin pitäisi lapsille opettaa? En nyt puhu potta-asioista tai pukemisesta, vaan asioista. Milloin lapsi on kypsä kuulemaan asioita aikuisten maailmasta? Siis lapsihan kyllä kysyy ja minä vastaan niin, että lapsi vastaukseen tyytyy. Valehtelemaan en rupea, joskus sanon vähän sinnepäin tai jopa koitan hieman siirtää huomiota johonkin toisaalle. Mutta yleensä kyllä kerron niinkuin asiat on. Kuten sen, että lapset saa alkunsa isän siemenestä ja valmiit vauvat tulee äidin jalkojen välistä ulos. Sehän on ihan tavallinen asia. Elämään kuuluva.

Nyt puhun sellaisista asioista, jotka ovat aikuisten keinotekoisen maailman asioita. Meillä nimittäin ei lapset katso televisiosta mainoksia siitä syystä, että meillä katsotaan vain kakkosen lastenohjelmia tai sitten dvd-elokuvia. Nyt viime aikoina on sunnuntaisin kuitenkin katsottu Smurffit kolmoselta. Ja siis myös ne mainokset. Tänään katsotaan neloselta piirrettyä. Ja myös ne mainokset. Mainokset selvästikin hämmentävät suuresti lapsia. Äiti, mikä tuo on? Äiti, miksi tuo sanoi noin? Äiti, voiko noin olla? Äiti, onko tuo totta? Äiti, onko tuo tosiaankin paras? Äiti, tuommoinen me tarvitaan, televisiossa sanottiin niin! Äiti, sinä tarvitset tuon. Kaikki naiset tarvitsee! Lapsille pitää paljon pidemmästi selittää mainoksia, kuin sitä mistä vauvat tulevat. Lapsia selvästikin hämmentää ja valheiden verkko, joka mainoksissa pyörii. Miten sitä itse onkin niihin jo niin tottunut? Mitähän kaikkea aivopesua sitä ottaakin vastaan siitä syystä, että ei edes huomaa? On niin tottunut.