perjantai 16. maaliskuuta 2012

Pienistä paloista ja ensimmäisistä askelista

Keskustelin ystävän kanssa tänään siitä, että isotkin asiat tulevat valmiiksi pienissä palasissa. Niinhän sitä sanotaan, että ei elefanttiakaan voi syödä kokonaisena, vaan pala kerrallaan. Pienistä paloista ne koostuu usein isotkin asiat. Tottahan se on. Usein vain ajattelee liian suuresti. Näkee sen lopputuloksen ja huomaa, että iso on. Liian iso. Aivan liian iso. Sen sijaan jos katsoisi, että mikä olisi ensimmäinen pieni askel siihen suuntaan. Sitten katsoisi, että mikä on seuraava pieni askel. Ehkä sitä tulisi suuria valmiiksi.

Joillakin ihmisilläon taipumus ottaa ne askeleet. Aloittaa suuret pienistä ja saada valmiiksi. Ja sitten vielä aloittaa seuraava uusi asia ja saada sekin valmiiksi. Ensin kai pitäisi olla se suunta selvillä?