keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Väsymys ja voimaantuminen


Väsymystä on kahdenlaista. Siis ainakin kahdenlaista. On varmaan useammanlaistakin, kun vähän pohtii. Mutta nyt siis tarkoitan fyysistä ja henkistä. Molempia on tällä hetkellä. Tämä onneton syysflunssa on verottanut fyysisiä voimavaroja aivan liikaa ja siihen yhdistettynä huono, tai lähes olematon nukkuminen, on väsymys aika selviö. Tämän fyysisen väsymyksen lisäksi olen väsynyt henkisesti. Sekin lienee selvää. Haluaisin vain, että kaikki olisi jo ohi. Pois. Siis ei elämä kokonaan, vaan tämä tilanne. Henkinen väsyminen väsyttää enemmän, siihen ei nukkuminen, eikä kahvinjuonti auta.

Pohdin tässä yksi päivä, että mistä saa voimaa. Siis mikä voimaannuttaa, jos nyt termejä haluaa käyttää. Voimaantuminenhan on itsestä, sisältä lähtevä prosessi, mutta kyllä siinä voi joku auttaakin. Voimaantuessaan kokee itsensä vahvaksi, kykeneväksi tekemään päätöksiä ja kykeneväksi laittamaan päätökset toimintaan. On kyky ja halu toimia tavalla, jonka itse tietää oikeksi. Oma voimaantuminen tuntuu usein lähtevän siitä, että on asettanut itselleen jonkin tavoitteen ja sitten pääsee siihen. Vaikka tavoite olisi pienikin, siihen pääseminen lisää luottamusta omiin kykyihin. Luottamusta omaan elämänhallintaan ja luottamusta omiin taitoihin ja tietoihin. Varmaan täytyisi taas asettaa itselleen jotain konkreettisia pieniä tavoitteita, joihin pääseminen antaa voimaa. Tai sitten voisi tarkastella työelämän haasteita voimaantumisen näkökulmasta. Mitkä haasteet olisivat sellaisia, jotka onnistuessaan antaisivat voimaa eteenpäinkin? Sitten ehkä olisi voimaa vähitellen tarttua niihin isompiin tavoitteisiin.

Kuten voimaantumisen teoriat jo sanovat, voimaantuminen lähtee sisältä. Kukaan ei voi sitä voimaa antaa. Kauhalla ojentaa. Itsestä se pitää löytyä. Sitä täytyy nyt lähteä etsimään. Ensin keitän kuitenkin kahvit, sen fyysisen väsymyksen selättämiseksi, että jaksaisin käydä henkiseen kiinni.