Tuulta kuunnellessa

Ulkona on syysmyrsky. Tuuli ulvoo, puut huojuvat. Tuskin ketään on ulkona. Mekin olemme sisällä, lapset jo unessa. Istun keittiössä ja sain juuri valmiiksi yhden työjutun. Ihanan hiljaista ja rauhallista. Syysmyrskyt sisällä kuunneltuna ovat rauhoittavia. Usein tulee olo, että asiat on mallillaan, kun se tuuli vain kuuluu, mutta ei tunnu.

Lieneekö elämä yleensäkin sellaista, että ulvovat tuulet kuuluvat joillekin toisille, jos itse kokee olevansa sisällä? Nyt elämän tuulissa tunnen olevani ulkona, ei löydy lämmintä pesää. Ikkunat eivät suojaa, seinät puuttuvat. On vain sen tuulen armoilla. Koittaa väistellä, kääntyä tuulta vasten, vetää takkia paremmin päällensä. Mutta ei auta. Kylmä tulee, kasvoihin sattuu. Toivoisi olevansa jossain muualla.