Näin unta

Näin unta, että annoin miehelleni tämän blogin osoitteen. Noin vain. Olen viime päivinä ollut väsynyt tähän epäselvyyksien verkossa olemiseen. Kai se alkaa tulla tästäkin nyt mitta täyteen. Siskoni sanoi minulle yksi päivä, että minun on aivan turha odottaa mieheltä mitää päätöksiä tämän suhteen eteen. Ei mies päätöksiin pysty. Mies roikkuu mukana loppuun asti ja sittenkin vielä sätkii. Mies ei ymmärrä, että ero on helpotus.

On tullut jo aika selväksi, että ei tämä parisuhde parane. Se on näin ja joko minä kestän sen tai sitten en kestä. Vahvasti tuntuu, että en kestä. Mitään olennaista muutosta mihinkään ei ole muuton jälkeen tullut. Ei tietenkään. Miksi olisi? Minun on itse otetava oma tulevaisuus käsiini, jos minä siitä eri näköistä haluan. En minä voi tuon miehen varaan mitään laskea. En mitään. Enkä minä ole miehelle velkaa mitään. Itselleni ja lapsilleni sen sijaan olen.