tiistai 25. joulukuuta 2012

Vähään kun tyytyy

Huomaa selvästi, että mieheni on äitinsä poika. Anoppi nimittäin vuoden poissaolon jälkeen ilmaantui meille joulunviettoon. Osa ajasta on mennyt mököttäessä, kun asiat eivät ole sujuneet juuri mielen mukaan. Aattoaamuna keitin riisipuuroa ja syystä tai toisesta ennen puuron valmistumista anoppi otti auton alleen ja lähti johonkin. Palasi parin tunnin päästä ja oli käynyt puurolla huoltamolla. Onko se kyvyttömyyttä olla vieraan osassa vai tahallinen mielenilmaus miniää kohtaan? Mene ja tiedä. Viime kerralla äidin ja pojan riita koski mm. lastenkasvatusta. Anopin mielestä lapsia ei saa komentaa. Olin miehen kanssa aattoiltana saunassa ja isovanhemmat katsoivat lapsia. Mies kävi tarkastamassa kesken saunomisen tilanteen ja anoppi oli mököttämässä, kun isompi ei ollut enkeli. Lapsen pitäisi luontaisesti aattoillan lahjahässäkän jälkeen olla rauhallinen ja hyväkäytöksinen ja mikäli näin ei ole, se lienee henkilökohtainen loukkaus anoppia kohtaan. Varmaan miniältä.

Muistan monia hetkiä minun ja miehen matkan varrelta, kun mies on ollut kyvytön asettumaan toisen asemaan. Ihmettelee suuresti, että miten olen pahoittanut mieleni jostakin. Kuten silloin, kun olisin tarvinnut tukea soittaessani sairaalan pihalta saatuani diagnoosin parantumattomasta sairaudesta. Silloin mies sanoi jaa, käy kaupassa. Kun myöhemmin siitä puhuin mies sanoi, että eihän hän voi tapahtunutta muuttaa, joten turha siitä on puhua. Kaupasta sen sijaan hänellä oli tarpeita. Tai kun olimme lähes ensimmäisillä treffeillämme viikonlopun vietossa eräällä mökillä ja minä kävin kaupassa ennen menoamme. Mies pyysi ostamaan cocacolaa. Ostinkin, mutta mies ei juonut sitä, kun se oli väärää merkkiä tai jotain. Miehen mielestä minun ei olisi pitänyt pahoittaa siitä mieltäni, koska kysehän ei ollut minusta, vaan juomasta. Minulle se taas oli selkeä viesti, että minä en kelpaa, minun tapani ovat väärät, minä en pysty häntä miellyttämään. Nyttemmin olen moisista päässyt. Mies ei vain ajattele muita kuin itseään. Kuten ei anoppikaan.

Yllättävän hyvin tämä joulunseutu on mennyt. Minä olen ollut paljon lasten kanssa tai keittiössä ja vältellyt kohtaamisia yhtään kenenkään kanssa. Anoppi on ollut jossakin mököttämässä osan aikaa ristikkonsa kanssa. Juomisesta sanoin miehelle aattoa edeltävänä iltana aika tiukkaan sävyyn ja näyttää mies nyt pitävän juomat pois silmistäni. Nukkumaan olen mennyt lasten kanssa yhtä aikaa, joten ovat varmaan juoneet illemmalla enemmän. Vähään sitä tyytyy juhlapyhissäkin, kun aikansa kohtelua kestää...