Pakkanen on tullut ja lumi peittää maan. Luonnon eläimilläkin näyttäisi olevan kylmä ja nälkä. Ainakin pikkulinnut ovat yhden talipötkylän jo syöneet ja siemeniä saa lisätä jo useamman kerran viikossa, vaikka säiliö on iso. Lintujen lisäksi kylmissään näyttävät olevan hiiret. Ainakin näyttävät työntyvän sisälle. Eilen lapsilla oli suuri kiljumisen aihe, kun hiiri juoksi olohuoneessa heti aamulla. Tänä aamuna heräsin ennen muita ja eiköhän hiiri juossut heti ensi töiksi keittiön lattialla. Jääkaapin alta kaapin alle. Tuli vielä kanssani olohuoneeseen peräti kahteen kertaan. Meillä on ollut perinteisenä hiirenloukkupaikkana hellan alaosa, sieltä kulkivat ennen. Nyt näyttää kaappi saaneen paremman suosion. Viritin siis loukun sen alle ja juuri kuului napsaus. Hei vaan sille hiirelle.
Maaseutuelämä vaatii toisenlaisia taitoja kuin kaupunkielämä, vaikka ei elanto maaseudusta tulisikaan. Hiiret nyt tietysti tulevat kaupunkikotiinkin, jos vain pääsevät. Monien mielestä maalla pelottavinta on pimeys. Kaupunkilaiset ovat tottuneet ainaisiin valoihin. Maalla voi tehdä sen päätöksen, että sammuttaa valot, mutta monta kertaa järkevä päätös on ottaa taskulamppu mukaan. Joskus ihmiset kyselevät, että enkö pelkää postinhakumatkalla karhuja. Karhuja! En kyllä pelkää. Onkohan nykyihmiselle käynyt niin, että uskotaan mieluummin sensaatiojuttuja ja elokuvia kuin tosiasioita? Sitten pelätään kaikenlaista mitä ei pitäisi ja ei osata varoa sellaista mitä pitäisi pelätä?