Keijukaiselle toiveita

Alkaa olla vuosi paketissa. Luin blogista vuosi sitten kirjoittamiani toiveita tälle vuodelle ja koontia edellisestä. Eipä näytä paljon vuoden aikana muuttuneen. Silloin olin vielä toiveikas perheneuvojalla käymisestä. Että oikeasti joku muuttuisi. Eipä muuttunut, ei. Asuttiin siellä vuokrakodissa ja tämä oli myynnissä. Se harmitti. No eipä harmitä enää, kun ollaan taas kotona. Enkä täältä enää ihan heti lähde. Lapset ovat murusia tietenkin yhä. Nukkuvat milloin omassa sängyssä ja milloin vieressä. Työkuvio kai on edennyt. Ura korkeammalla. Onko se sitten plussaa vai ei?

Jos keijukainen toteuttaisi kaikki toiveeni vuonna 2013, toivoisin seuraavaa:

• Onnea! Että tuntuisi onnelliselta. Hymyilyttäisi. Kokisi olevansa hyväksytty ja tekevänsä asioita jotka hyväksyy ja joista nauttii. 
• Lasten elämään iloa ja turvallista arkea. Että olisi hyvä olla. Luotettavia aikuisia ympärillä ja kivoja kavereita vierellä. Että ei tarvitsisi nähdä alkoholin kanssa läträämistä, että lasten tarpeet olisivat etusijalla. Että aikuiset siinä lähellä eivät purkaisi omaa pahaa oloaan ja omaa epävarmuuttaan lapsiin. Isompi menee syksyllä kouluun, joten toivon siihen hyviä lähtöjä ja turvallisia aamuja ja iltapäiviä.
• Kun en enää usko miehen muutokseen, niin jotta edelliset voivat toteutua miehestä pitää erota. Toivon eron menevän sutjakasti. Että mies ei uhkaili itsemurhalla, eikä riitelisi lapsista. Ottaisi vain rahat (jotka pankki toivottavasti minulle lainaa) ja asettuisi elämään omaa elämäänsä. Hoitaisi lapsia vuorollaan ja selvänä. Olisi isänä.
• Terveyttä itselle ja läheisille. Selviäisimme arjen vaatimuksista hyvissä voimin, saisimme nukuttua ja vastoinkäymiset terveyden saralla jäisivät pieniksi.

Semmoisia toiveita. Vuoden päästä taas summataan.