Joulupäivä vaikuttaa perin pitkältä päivältä. Jouluvieraat lähtivät heti aamupalan jälkeen. Tiskit koneeseen, vierassängyistä lakanat, saunalta pyyhkeet. Hetkessä näytti kuin ketään ei olisi ollutkaan. Oli jotenkin olo, että haluan pestä itsestäni koko joulun. Lämmitin saunan. Saunottiin heti lounaan jälkeen. Lähinnä minä ja lapset, kävi siellä mieskin. Enimmäkseen oli puhelin kädessä vilvoittelemassa. Nyt on leikitty sekalaisia leikkejä. Päivän rytmi on mennyt sekaisin ja alkoivat heti hämärryttyä kyselemään, että joko mennään nukkumaan.
Kun tänään lisäsin joulukuuselle vettä tuli mieleeni, että äitini ei lisäillyt kuuselle vettä. Isä lisäsi aina. Äiti ei myöskään koskaan kantanut saunalle puita, saati lämmittänyt saunaa. Isä lämmitti, kunnes minä ja siskoni ryhdyimme lämmittämään. Äiti hyvin harvoin kävi ruokakaupassakaan. Isä kävi. Isä myös hoiti kaikki laskut. Isä tekee nämä yhä. Vertasin tänään miestäni isääni. Mieskään ei lisää kuuselle vettä, eikä hoida laskuja. Saunaa lämmittää, jos sattuu huvittamaan ja jos oleellisesti hänellä saunanlämmitykseen liittyvää olutta on. Mies käy kyllä ruokakaupassa, joskin tuo sieltä mielestäni usein jotain väärin. Niin, kenen mittapuulla väärin? Minun kai? Mutta jos tuo usein jotain, jota ei tarvita, jotain joka on meille liian kallista ja jättää tuomatta jotain, joka lapsiperheessä on oleellista?
Ei se mies minua voi miellyttää. Tekee asioita väärin. Aina vaan. Koko ajan. Parempi hänen olisi jonkun muun kanssa.