Pyörätuoli ja asennevamma

Tänään selvittelin töissä erään asiakkaan ongelmaa, joka oli aiheutunut hänen liikuntaesteisyydestään. Ongelma ei ollut fyysinen, olimme jo aiemmin saaneet järjestymään hänen liikkumisensa tiloissamme. Tietenkin pieniä vaikeuksia oli, mutta kaikki kuitenkin toimi kohtuullisesti. Nyt ongelmaksi kuitenkin oli noussut henkilöstön asenteet. Kai pyörätuoli pelottaa? Asiakkaalle ei haluta tarjota sitä, mitä hän haluaa. Henkilöstö puhuu asiakkaan yli ja ohi. Henkilöstö tekee valintoja asiakkaan puolesta. Puhuin asiasta tiimivastaavan kanssa, jonka asenne oli, että "menisi pois, jonkun toisen vaivoiksi". Huomenna otan koko porukan keskusteluun. En kerta kaikkisesti hyväksy asennetta.

Oma suhtautumiseni johtuu varmaan omasta sairaudestani. Vaikka olen hyvässä kunnossa, mahdollista olisi sekin, että minä olisin pyörätuolissa. Miten minä haluaisin itseäni silloin kohdeltavan? Muuttuisinko minä jotenkin vajaavaltaiseksi siksi, että jalkani eivät toimisi? Tulisiko älyyn ja ymmärrykseen vikaa? Joutuisinko taistelemaan oikeudestani olla ja tehdä työtä? Kohdeltaisiinko minua kuin ongelmaa?