Vahvoja tunteita, laidasta laitaan

Olen yleensä vahvasti tunteita kokeva. Sellainen ääripääihminen. Kun on kivaa, niin on tosi kivaa ja kun on huonosti, niin sitten on huonosti. Itken ihan estotta, jos itkettää. Nauran isoon ääneen, kun naurattaa. Jos suututtaa, niin yleensä tulee se lähipiirille varsin selväksi kovalla äänellä. Töissäkin olen usein varsin selvä mielialoissani, joskaan en kohtuuton. Ainakaan yleensä. Voisihan sitä olla tasaisempikin, mutta kun ei ole.

Tätä blogiakin lukiessa saattaa tulla ajatuksiin, että elämä on aivan pilalla ja onhan se tosiaankin siltä ajoittain tuntunut. Kun ei olekaan niin pilalla, niin voi tuntua jopa hyvältä. Näyttää siltä kuin olisin tuuliviiri. Ehkä olenkin? Tämänkin kanssa on tottunut elämään, vahvojen tunteiden. On niitäkin aikoja ollut, kun mikään ei tunnu miltään ja ne ajat ei tunnu hyvältä.