Viime päivinä tuoksut ovat jotenkin olleet esillä tai sitten olen vain huomannut niitä paremmin. Sekä ihan haistamalla (onkohan vasta ollut nuha jotenkin jalostanut hajuaistia), mutta myös muutoin. Viikonlopun Hesarissa oli juttua muotoilijalegenda Kaj Franckista ja jutussa sanottiin, että aikanaan Franck oli ollut "tuoksuva mies" ja siksi epäilyttävä. Nykyään monet miehet tuoksuvat, useat tuoksuvat useimmiten juuri samalle, varmaankin suosikkituoksulleen. Hyvän hajuista miestä tekee mieli mennä lähelle. Onneksi nyt sentään useimmiten pystyn pysymään kauempana. Juuri vasta kotona on ollut joulun tuoksuja; joulukuusen havujen tuoksu, piparit ja juureslaatikot, kynttilöiden tuoksu. Mies oli lauantaina lämmittämässä uuneja vanhalla kodilla ja yksi uuneista oli savuttanut. Kun menin eilen minä sinne, niin ovella vastassa oli vieno savun tuoksu. Savun tuoksu tuo niin paljon kaikkia kivoja muistoja, se tuoksu on jotenkin niin kiireetön ja rento, kuitenkin omalla tavallaan jämäkkä. Omat lapset tuoksuvat saunan ja kylvyn jälkeen pieniltä ja puhtailta, melkein vauvoilta. Puhtaiden lasten hiuksiin on ihana upottaa nenänsä ja olla vähän aikaa paikoillaa aivan hiljaa. Kun tänä iltana avasin koneen, oli yhteen suosikkikakkublogeistani päivitetty ohje, jossa oli käytetty kardemummaa. Kardemumman tuoksu on valloittava, maku samoin. Käytän sitä usein. Eräässä joulunajan vinkkikokoelmassa oli, että joulun tuoksun saa kotiin, kun laittaa kardemummaa uunipellillä hetkeksi uuniin.
Sanotaan, että hajumuisti on pitkä. Että voi vuosienkin päästä muistoissaan palata hetkeen, kun haistaa siihen liittyvän tuoksun. Näinhän se varmasti on. Mikähän olisi tämän päivän tuoksu?