Monestiko pitää kokeilla ennen kuin uskoo?

Olen ahkerasti seurannut paikkakunnan myytäviä asuntoja jo syksystä asti. Suurin syy siihen tietenkin on oma myynnissä oleva koti, että tietäisi missä seurassa ollaan ja kauanko muut ovat myynnissä. Mutta samalla tulee tietenkin katsottua itsekin myytäviä sillä silmällä, että mikä olisi omaan makuun sopiva. Ja ehkä kukkarollekin. Syksystä asti on ollut myynnissä eräs talo, jonka kuvia käyn katsomassa uudelleen ja uudelleen. Tänäänkin. Tänään vain näytin sen miehellekin.

Talo on tietenkin keltainen rintamamiestalo, niinkuin minun makuni talot ovat. Se on lähempänän kaupunkia kuin nyt myynnissä oleva, mutta hankalamman matkan päässä. Neliöitä parikymmentä enemmän ja lisäksi hyväkuntoinen navetta ja luhtiaitta. Hehtaari maata. Ja paljon remontoitavaa. Vielä enemmän puutarhatöitä, samoin lumitöitä. Loputonta halkojen kantamista. Mutta kuitenkin kaikesta huolimatta se näyttää minun silmääni niin paljon paremmalta kuin yksikään kaksi kertaa niin paljon maksava.

Olen yrittänyt ihan tosissaan katsella helppohoitoisia rivi- ja kerrostalokoteja. Helppoja asua ja elää. Olen katsellut kaupunkialueella olevia, pienitonttisia omakotitalojakin, jopa niitä rintamamiestaloja. Oikein yrittänyt huomata ne hyvät puolet. Miten näppärä keittiö ja juuri remontoidut saunatilat. Olohuoneen efektiseinä ja lautalattia. Pieni piha, jossa ei paljon työtä olisi. Mutta ei. Ei niissä vain jotenkin ole sitä tuntua.

Tätä siis näytin miehellekin. Mies innostui. Juuri niin! Olisi hieno paikka asua ja elää. Olla perheenä. Olenko taas tekemässä saman virheen, että kaikki työ jää minulle, vai onko mies muuttunut? Voiko muutosta todistaa, ennen kuin kokeilee?