Sotkusta

Tavarat levällään ärsyttävät minua. Paperit pitkin poikin pöytiä, vaatteita kaikkien tuolien päällä, pöytätasot jotain tulevaa ja menevää täynnä. Niin kotona kuin töissäkin. Töissä menee monta minuuttia päivässä siihen, että paperipinoista etsii sitä oikeaa paperia. Tai yleensä paperinippua. Peruslähtökohta siis on, että sotku ärsyttää. Olen luonteeltani siisti ja järjestelmällinen.

Kiireessä heittää vain tavarat käsistään lähimpään paikkaan. Töissä käy kokousten välillä heittämässä papereita pöydälle. Tekemättömät kertyvät pinoiksi. Työn alla olevat kasautuvat. Kotona on liian ahdasta, että kaikelle olisi paikka, joten kun paikkaa ei ole, tavaraa on seinävierustoilla, pöydillä, lipastojen päällä. Aivan kamalan rasittavaa. Sotku saa ihmisen hermostuneeksi, väsyneeksi, ärtyneeksi. Tuntee itsensä keskeneräiseksi ja kelvottomaksi.

Olen koittanut tehdä erilaisia järjestyksenpidonhelpotustoimia. Koreja on hommattu ja niihin nimiä kirjoiteltu, lapsilla on leluille sekä koreja, laatikoita, että saaveja ja kaikissa on kuvin tai sanoin, että mitä niissä pitäisi olla. Kylppärissä on selkeästi omat hyllyt minulle, miehelle, lapsille ja pesuaineille. Töissäkin minulla on kymmeniä lokeroita, joissa lukee, että mihin liittyvät paperit siellä ovat. Ajatus on, että kun ei ehdi mapittaa, niin ehtisi edes työntää oikeaan lokeroon ja mapittaisi sitten joskus, kun sitä aikaa on. Sähköpostissakin on asioittain omat kansiot, että sinne vain siirtelee heti postin tultua, niin on mahdollisuus se vielä löytää uudelleenkini. Mutta ei auta. Sotkua tulee...

Taitaa olla vähän asennekysymyskin. Jos ei ole aikaa laittaa heti tavaroita paikoilleen, niin sitten on oltava kaksinverroin aikaa etsiä niitä. Että jos kaikki olisi paikoillaan, löytyisivät kaikki nopeammin ja aikaa vapautuisi. Kierre on katkaistava!