lauantai 26. helmikuuta 2011

Uraputkessa vai ei?


Töissä on ehkä tulossa piakkoin päällikkövirkoja auki. Eläköitymistä. Ja paikat täytetään, muutoinkaan ei voida toimia. Johto on vihjaillut ja vähän suorempaankin antanut ymmärtää, että minun pitäisi sitten niitä hakea. Ja ensin olinkin sitä mieltä. Tottakai. Ura putkeen!


Vaan nyt olenkin tullut hieman toisiin aatoksiin. Olen seurannut läheltä oman pomoni kyykyttämistä johdon taholta.Palkka ei ole merkittävästi parempi kuin omani. Puhelimen tavoitettavissa pitää olla aina. Ja jos et vastaa, kyllä saat kuulla. Kokouksissa yritetään yllättää asioilla, joihin ei ole pystynyt valmistautumaan. Selän takana sovitaan asioita ja sitten ne nakataan silmille valmiina. Vaikka ne olisivat vastuualueellasi. Ja ylin johto siunaa...


Haluaisinko tosiaan moiseen hullunmyllyyn uran nimissä? Tai paremman palkan? Tai siksi, kun minulta sitä odotetaan? Ikäänkuin luontevana jatkona tähänastiselle? No jos teen sen päätöksen, että en paikkoja sitten hae, kunhan ne nyt tulevat haettaviksi, joudunko sitten sivuraiteelle nykyisessä tehtävässäni? Katsotaanko, että en ole sitoutunut? Katsotaanko, että minun panokseeni ei voi luottaa? Tietenkin voisi toivoa, että tulisi niin ylivertaisia hakijoita, joita vastaan minulla ei olisi mahdollisuuksia. Voisin turvallisin mielin hakea, tulla hylätyksi. Onko outoja toiveita?