Ostin huonekalun. Tähän huonekaluun liittyy monta symbolista merkitystä. Se oli ensimmäinen, jonka valitsimme lasten kanssa meidän perheelle. Ehkä se tietysti oli niin, että minä valitsin, eikä lapsilla ollut mitään sitä vastaan. Ensimmäinen huonekalu täällä, jota mies ei ole nähnyt. Vain minun.
Toinen symbolinen merkitys liittyy sen kasaamiseen, niin ja ensinnäkin sen kuljettamiseen. Huonekalu ajan tavan mukaan annettiin huonekaluliikkeestä mukaan paketeissa. Neljässä painavassa paketissa. En oikein jaksanut nostaa yhtäkään niistä, mutta kärryn kanssa sain ne sisälle. Kokoamisohjeessa oli hirveän monta sivua. Jouduin ruuvaamaan uudellen monta ruuvia, kun en osannut tulkita ohjetta. Jouduin viime metreillä vähän purkamaankin, kun yksi ruuvi ei pitänytkään ja sitten sen kanssa oli enemmänkin ongelmia. Kahtena päivänä kokosin. Lapset jo kieppuivat ympärillä, kun ei valmista ruvennut tulemaan. Välillä piti laittaa kokoaminen sivuun ja huomata lapset. Mutta valmista tuli kuitenkin! Ehkä kaunein huonekaluni. Itse kokosin. Pärjäsin ja osasin!
Tämä huonekalu antoi minulle varmuutta siihen, että pärjään kyllä. Minä ja lapset pärjäämme hyvin näin. Osaan ja pystyn.