lauantai 12. lokakuuta 2013

Keijukainen kuunteli

Töissä puhuttiin perjantaina ajan kulumisesta. Että kohta on lokakuun puoliväli ja siitä on vain askel marraskuuhun. Marraskuun loppu on pikemmin kuin huomaakaan ja sittenhän se on joulukuu. Että mihin tämä vuosi meni? Päiväkirjan hyvä puoli (monien muiden hyvien puolien lisäksi) on se, että siihen voi palata. Aiempiin teksteihin. Muistin nimittäin, että tein tällekin vuodelle jotakin toivelistaa ja kun vuosi on kohta paketissa, niin mitähän siellä olisi vielä työn alla?

Listassa oli päällimmäisenä toive onnesta, ilosta ja turvallisuudesta. Että ero menisi helposti ja kaikki olisi paremmin. Ero ei mennyt helposti, eikä vielä ole valmiskaan kaikilta osin, mutta nyt päällimmäisenä on onni ja ilo. Pienempi leikkii tuossa lattialla poneilla, käy välillä halaamassa. Kissa makaa nojatuolin selkämyksellä aivan pääni takana. Katsoo vuoroin ikkunasta ja vuoroin pienemmän leikkejä. Isompi katsoo lastenohjelmaa. Minulla on raidalliset villasukat jalassa ja kahvikuppi käden ulottuvilla. Olo on rauhallinen ja seesteinen. Illalla viimeiseksi sain tekstiviestillä hyvänyön toivotuksen ja aamulla melkein heti herättyä huomenen toivotukset.

Keijukainen taisi kuunnella minua vuodenvaihteessa?