tiistai 28. elokuuta 2012

Aviomies ja bonusmiehet


Toisinaan näkee juttuja uusioperheistä, joissa niistä toisista vanhemmista puhutaan bonusvanhempina. Näissä perheissä ilmeisimmin kaikki on hyvin. Erolapsilla on monet hyvät vanhemmat lähellään. Omat biologiset ja ne bonusvanhemmat. Minusta se on kaunis ajatus.

Tästä tuli mieleeni parisuhde. Miksi ollaan niin luutuneita siihen ajatukseen, että yksi mies olisi naiselle hyvä ja riittävä? Että yhden miehen pitäisi pystyä täyttämään naisen kaikki toiveet ja tarpeet sen lisäksi, että olisi oman elämänsäkin sankari. Miksi ei voida ajatella, että naisellakin voisi hyvinkin olla aviomies ja bonusmiehiä? Tai pelkkiä bonusmiehiä? Ja toisaalta, miksi yhden naisen pitäisi olla kaikki, mitä mies parisuhteessaan haluaa? Kaunis, viisas, haluttava, hyvä äiti, hyvä vaimo? Taitaa siis olla, että ajatukseni ovat lähes moniavioisuuden kannalla.

Ehkä näistä ajatuksista kumpuaa se, että en näe omaa bonusmiestäni ongelmana. Olen aiemminkin asiasta kirjoittanut ja se on monia kommentoijia hermostuttanut. Että avioliittoni ei voi tulla kuntoon, ennen kuin minä sitoudun siihen  kunnolla. Mielestäni olen sitoutunut. Tehnyt monia asioita parisuhteen eteen. Enempään en mielestäni pysty, tai en halua. En ole enempään velvollinen. Aviomiehellänikin olisi oma osansa tehtävänä, enkä  minä sitä hänen puolestaan voi tehdä. Siksi koen, että minulla on oikeus bonusmieheeni.

Minulla ja bonusmiehellä on ollut jonkinlainen suhde kohta kaksi vuotta. On sitä puolin ja toisin koitettu välillä lopettaa, mutta se ei tunnu olevan kummallekaan ongelma, niin palaamme aina yhteen. Hyvät puolet voittavat huonot. Yhäkään meillä ei ole seksiä, ei varmaan aio ollakaan lähivuosina. Ei ole poissuljettua, etteikö joskus voisi olla. Bonusmieheni on se, jolle kerron kaikki tunteeni peittelemättöminä. Hän on se, joka vastaanottaa kiukutteluni. Hän on se, joka ymmärtää minua tai jos ei ymmärräkään, niin ainakin seisoo rinnallani. Kai minä olen hänen bonusnaisensa. Ei hänellä ole aietta erota vaimostaan, vaikka kertookin asiansa mieluummin minulle. Bonusmiehestä huolimatta valitsin avioliiton jatkamisen mieheni kanssa. Bonusmiehestäni se oli minun ratkaisuni, hän ymmärtää, hän tukee.

Voiko tämmöinen nyt olla niin väärin?