Iloisuudesta

Töissä suunnitellaan juhlia. Meidän näköisiä. Iloisia, välittömiä, rentoja juhlia, joissa pääasia on yhdessä olo ja olemisesta iloitseminen. On juhlilla toki aihekin, pyöreitä vuosia tulee täyteen. Juhlia on suunniteltu yhdessä. On naurettu monet kerrat, jokainen on halunnut osallistua. On vapaaehtoisesti tarjouduttu ottamaan vastuuta, tekemään yli oman osan.

Juhlien järjestelystä näyttäisi kuitenkin joillekin osattomille tulevan ongelma. Asiaan kuulumattomilta ei ole pyydetty apua ja sekös harmittaa. Ei ole haluttu tehdä samanlaisia juhlia, kuin tapana on ollut ja sekös harmittaa. Ei ole valitettu työtaakkaa ja ikävää ja sekös harmittaa. Niitä osattomia.

Mikä se on, että ei osata olla iloisia siitä, että ollaan iloisia?