Unettomia öitä

Töissä on tilapäinen (toivottavasti) henkinen ja fyysinen kiire. Siinä kiireessä vain koittaa tehdä oikeita päätöksiä sen suhteen, että mikä on tärkeää ja mikä voi odottaa. Kun kiire kasvaa liian suureksi, alkaa väistämättä jäädä tekemättä myös sellaista, joka olisi ollut välttämätöntä. Kun vielä uskon, että tilanne on tilapäinen, käy aika helposti niin, että kannan töitä kotiin. Että vain tänään teen nämä rästit pois. Että ihan vain pikkuisen otan tilannetta hallintaan. Saattaahan se niinkin olla, mutta saattaahan se olla niinkin, että tilapäisestä tulee pysyvää. Päivät seuraavat toisiaan, tilapäinen muuttuu rutiiniksi.

Se että työt ruuhkautuvat ja se, että kannan niitä kotiin aiheuttavat sen, että heräilen öisin neljältä enkä saa unta. Nousen tekemään niitä vuorokauden puuttuvia tunteja. Pidemmällä tähtäimellä tästä ei taida näin tulla mitään?