Väsyttää. Tietenkin katsoin jääkiekkoa illalla, kukapa ei olisi halunnut noin hienoa peliä katsoa! Ja edellinen iltakin meni valvoessa, kun Euroviisuja katsoin. Se nyt ei tuloksen puolesta kannattanut, mutta onhan siitä vuotuinen hupi. Euroviisuista nimittäin, ei siitä, että Suomi ei pärjää. Moldova oli minun suosikkini, mutta selvää oli, että ei sekään pärjää. No nyt siis kuitenkin väsyttää. Onneksi on vapaapäivä, vaikka ehkä töissä ei vetämättömyys niin harmittaisi. Ja olisi kuitenkin jotain työntynkää koko ajan olevinaan.
Täällä kotona siis en nyt saa mitään aikaan. En saa aloitettua, en tehtyä, enkä lopetettua. Ihan vetämätöntä meininkiä. Lapset on kotona tänään, mitäpä niitä hoitoon viemään, kun kerran olen kotona. Ulkona sataa vettä, joten ei ole sitten paljon ulkoiltukaan. Lapsetkin ovat ihan vetämättömiä. Yleensä haluan tehdä jotain hyödyllistä, jos olen kotona. Olla ahkera. Saan siitä iloa, sekä tekemisestä että lopputuloksista. Aina ei tarvitse olla niin kummallistakaan, pojan housunpolvien paikkaus on mukavaa tai se, että järjestää lusikkalaatikon. Tai jotain. Nyt ei kyllä ole saanut aikaan mitään. Ehkä näilläkin päivillä on joku tarkoitus. Sillä, että on hetken aloillaan. Tekemättä mitään. Makaa lapset kainalossa sängyllä katsomassa lastenohjelmia ja antaa katseensa harhailla. Sellainen päivä on juuri tänään.
Asiasta toiseen: olen hurahtanut kakkublogeihin. Siis en kyllä vielä ole tehnyt mitään muuta kuin katsonut. Ja katsonut. Ja katsonut. Siis miten voi olla niin ihania kakkuja! Taidetta! Ehkä kokeilen joku päivä.