Joskus aiemmin kirjoitin siitä ikäänkuin suhteesta, joka minulla on työpaikalla meneillään. Siitä, joka pitää naiseuttani yllä. Olen sitä miettinut viime päivinä. Suhteessa itsessään ei ole tapahtunut muutoksia suuntaan eikä toiseen, samoilla eväillä jatketaan. Mutta se, että minun naiseuteni roikkuu sen varassa, että ehkä joku on minusta jollakin epämääräisellä tasolla kiinnostunut, on aika pelottavaa. Eikö minun kuitenkin pitäisi ymmärtää olla vailla jotain todellista? Siis vaatia itselleni kuningattaren kohtelua? Ei ehkä tältä mieheltä, mutta joltakulta? Että voisi olla Erittäin Tärkeä Henkilö jollekulle (siis lasteni lisäksi, joille olen tietenkin päivien aurinko).
Saako sitä, mitä tilaa? Siis jos ei itse ymmärrä olla vailla, niin ei mitään saakaan? Eikä ansaitsekaan? Ilmeisimmin olisi parempi olla ilman miehiä. Nauttia vaan omasta seurastaan...