Kävin lasten kanssa nukkumaan yhdeksältä. Edellinen yö oli huono, lapset olivat kellonkäätämisestä sekaisin ja mies ei saanut unta = minäkään en saanut unta, kun hän kuljeskeli, paukutteli ovia, meni portaita ylös ja alas, haki vettä... Tänä yönä nukuin yhdeksästä yhteen, kunnes mies tuli viereen. Heräsin. Mies ei saanut unta, pyöri ja puhisi, kävi vessassa, haki alakerrasta vettä. Sanoin, että antaisi minun nukkua, menisi alakerran sänkyyn. Mies suuttui. Hän ei saa unta ja minä käyn riitelemään. Mies tuli viereen ja jatkoi pyörimistä. Esikoinen heräsi ja halusi viereen (kuten aina). Mies kävi kiukuttelemaan, että milloin hän saa olla äidin vieressä. Komensin miehen pois, otin pojan viereen. Poika nukahti. Mies ei. Mies kävi taas alakerrassa, puhisi ja kääntyili. Kävi vessassa. Ilmeisesti nukahti ja heräsi, oli sekaisin ja kysyi, että kuka kolistelee. Sanoin, että tuuli vain. Mies meni takaisin sänkyyn. Pyöri ja alkoi kuorsata. Minä valvoin. Nousin ylös viideltä, kohta herätän lapset. Meidän tavallinen päivämme alkaa. Mies jää nukkumaan.