Joskus on vaikea puhua. On vaikea aloittaa tai vaikea pukea sanoiksi mitä haluaisi sanoa. Joskus tuntuu, että toinen ei haluaisi kuunnella ja siksi sanat juuttuvat kurkkuun. Mutta kun on alkuun päässyt, puhuminen on koko ajan helpompaa. On helpompaa sanoa, että miltä tuntuu ja miksi. Vaikeakin aihe on puhuttavissa, kun on harjoitellut helpommilla.
Käytän töissä kuvia apuna sanojen löytymiseen. Toisen on helpompi pukea sanoiksi omia toiveita, kun jotain siitä näkyy kuvassa. On helpompi sanoa, että valitsin tämän kuvan, koska... Kuin että ottaisi tyhjän paperin ja kirjoittaisi siihen asiansa tai puhuisi sen minulle, lähes vieraalle.
J:n oli alussa vaikea puhua. En osaa, hän sanoi. En osaa. Sanoin, että autan kyllä. Ei puhuminen vieläkään ole helppoa J:lle, mutta hän puhuu teksteillä ja musiikilla. Kirjoittaa asiansa tai pyytää kuuntelemaan jonkun biisin, johon joku toinen on jo purkanut asian, jonka J haluaa sanoa. Nykyään J osaa jo sanoa sanoillakin. Puhua miltä tuntuu ja miksi. Mikä pelottaa. Mikä on hyvä. Mitä hän haluaa ja mitä ei.
Minäkin opettelen puhumaan. Pahoitan mieleni tai haluan jotakin. Mistä toinen voi tietää mistä on kyse, jos en kerro? Joskus on vaikea aloittaa, kun sanat juuttuvat kurkkuun, mutta on se helpompaa kerta kerralta.
Niin. Tänä viikonloppuna on taas puhuttu, kun lapset ovat isällään ja olemme kahden. Mitä haluamme ja mitä emme. Miltä toinen tuntuu. Mikä on ihanaa ja miksi. Millainen on tulevaisuus. Ja tulevaisuus näyttää hyvältä.