lauantai 31. elokuuta 2013

Sormus

Yllättävän rauhallista on ollut. Ilmeisesti asioiden selviäminen on puhdistanut ilmaa. Vaikka ositus ei olekaan vielä valmis, on siitä keskustelu avattu. Miehen lähteminen on nyt selvää ja koti tuntuu enemmän minun kodiltani. Mies on ollut lapsille lempeä, kävi isomman kanssa pitkällä pyöräretkellä ja kivaa oli ollut. Jos se eron jälkeinen isyys menisi näin, olisin niin iloinen. Mies on minullekin ystävällinen. Kaverillinen. Nyt tuntuu, että voidaan yhdessä olla vanhempia, vaikka eri talouksissa asutaankin. Lupasi käydä katsomassa minulle autoakin, kun nykyinen menee osituksessa miehelle. Pienempi ja halvempi käy hyvin.

Otin tänään sormuksen pois. Jotenkin olin ajatellut, että niin kauan kun mies ei tunnusta eroa, olen silti henkisesti sidottu. Että sormuksen voi antaa olla sormessa. Näen minäkin sen joka päivä, että ei ole ohi vielä. Mutta tänään minulla on vapaa olo ja otin sen pois. Laitoin korulaatikkoon, jos vaikka tyttö joskus sen tahtoo. Onhan lapsi kuitenkin rakkaudesta syntynyt ja onhan se sormus silloin merkkinä ollut.

Olikohan se viimeinen ponnistus ja paha tässä? Onko se ohi nyt?