Miehen taito lykätä asioita myöhempään tai toisten tehtäväksi on hämmästyttävä. Mies lähti eilen asioille, kun olimme tulleet lasten kanssa töistä. Nukkuma-aikaan mies ei ollut tullut vielä takaisin. Aamulla huomasin, että mies oli käynyt naapurikaupungissa asti, viettänyt ilmeisesti kivan illan, ostellut vaatteita ja käynyt hampurilaisella.
Mutta se ei ollut asiani, vaan se, että tullessaan nukkumaan mies ilmoitti, että keittiöstä on palanut sulake. Ei kuulemma toimi mikro, eikä kahvinkeitin, eikä valotkaan syty. Hyvää yötä vaan. Minua ihmetyttää, että miksi mies ei vaihtanut sitä sulaketta? Miksi mies jättää sen minun tehtäväkseni? Että kun aamulla nousen lähteäkseni töihin, en saa kahvia ennenkuin se sulake on vaihdettu.
Aamulla sitten nousin, otin jakkaran ja katsoin tauluun. Aa. Kymppiamppeerin sulake on napsahtanut. Menin eteiseen, otin eteisen hyllystä rasiasta sulakkeen ja käänsin se paikoilleen. Laitoin jakkaran takaisin ja menin keittämään kahvit. Sulakkeet ovat olleet koko meidän yhteiselomme eli kaksitoista vuotta siinä samassa trio-jäätelörasiassa, jossa lukee päällä "sulakkeet". Rasia on ollut täällä asuessamme eli seitsemän vuotta aina samassa paikassa. Mies tietää ihan hyvin, että missä se on. Miksei sitä voinut vaihtaa, kun huomasi?