Olen pohtinut joskus kauan sitten ja viime aikoina enemmän, että mitä jos lapsia vielä tulee. J:llä ei ole lapsia ja olemme puhuneet usein siitä, että haluaako hän joskus olla isä vai eikö halua. Minä pidän kyllä kovasti lapsista ja minulle sopisi J:n isäksi haluaminen. Mutta on näinkin ihan hyvä. Lisää lapsia olisi siis minun puolestani tervetullutta. J ei kai vielä tiedä, että mitä mieltä olisi. Muutoinhan tässä ei kiirettä ole, mutta kun en tässä nuorru lainkaan, niin kohta alkaa ikä painaa...
Meillä on tullut tavaksi ohimennen heittää asiasta kommentti tai pieni vitsi. Kaappeja siivotessa löytyi kantoliina "Älä laita pois, saattaa tarvita". Päiväkotien lakkautuksista "Mites nuorimmainen?". "Olisiko tämä hyvä nimi? Vai tämä?" " Kastettaisiin tietenkin." Toisinaan lasken, että jos nyt laittaisi alulle, niin milloin olisi laskettu aika. Alulle laittaminenhan ei tietenkään ole mikään päivän juttu, mutta voihan sitä teoreettisella tasolla laskea.
Olen sitä mieltä, että J:stä tulisi hyvä isä. Suojeleva. Rohkaiseva. Jämäkkä. Oikeudenmukainen. Läsnäoleva ja mukaanottava. Lapsen parasta ajatteleva. Sellainen J on minunkin lapsilleni.