Pidän monista asioista, joita J tekee. Hänen logiikkansa on ainakin toistaiseksi ollut ymmärrettävää, hän suhtautuu minuun lempeästi ja ottaa vastaan ahdistukseni asioista tyynesti. Kuin kallio. Hän tietää, että pelkään hylätyksi tulemisen tunnetta, niin henkisesti kuin fyysisestikin ja varmaan siksi toistelee minulle usein, että ei ole menossa minnekään. Hän suhtautuu lapsiin lempeästi, mutta jämäkästi ja johdonmukaisesti. Hänen monet tapansa ovat mieleeni, kuten sunnuntainen lehdenluku. Voi miten minun oli ollutkin ikävä sitä, että joku lukee kanssani lehteä ja kommentoimme välillä lukemastamme.
Yksi hänen tapansa sai minut melkein kyyneliin. Nimittäin löylykauhasta veden juominen. Kun olin vielä minä, join usein saunassa vettä löykauhasta. Se maistuu löylykauhasta ihan parhaalta. Puhdasta vettä, puhtaassa löylykiulussa, puhtaalla kauhalla. Ex ei voinut sietää sitä. Se oli hänelle minun moukkamaisuuteni huipentuma. Epähygieeninen tapa, juoda bakteerista vettä! Ex huomautteli minulle siitä ja lakkasin juomasta kauhasta. En koskaan lapsillekaan antanut löylykauhan vettä. Juomavesi oli aina erikseen. Mutta sitten tuli J. Ensimmäisellä saunareissullamme joi vettä kauhasta, kehui kuinka taivaalliselta se maistui. Nyt sekä minä, että molemmat lapset juomme löylykauhan vettä pahimpaan janoon kesken saunomisen. Ja jotenkin olen taas enemmän minä.