Viime ja tällä viikolla olen koittanut saada työaikaa hallintaan. Se ei ole sitä nyt yhtään. Teen lähes päivittäin ylitöitä. Hoidan sähköposteja ja sähköisiä järjestelmiä kotona aamuin illoin, satunnaisesti hoidan myös raportteja, muistioita, selvityksiä, suunnitelmia tai valmisteluja. Tänäänkin olet jo hoitanut sähköpostia ja alaisten matkalaskut. Työpäivän aikana jää aina osa töistä tekemättä. Aina. Koitan valita tekemättä jäävät työt siten, että muut eivät kärsi. Koitan siis hoitaa alaisten asiat ja arjen pyörimisen kannalta akuutit. Itse ole kohta ongelmissa, kun byrokratian minulta vaatimia asioita on hoitamatta. Mistään eteenpäin menosta tai tulevaisuuteen katsomisesta on turha haaveilla. Lisäksi ne, joille minun pitäisi organisaatirakenteen mukaan delegoida, menevät myös ylitunneilla.
Ongelma on nähdäkseni rakenteellinen. Olen kirjelmöinyt tilanteesta ylimmälle johdolle, jolla ei tunnu olevan halua tehdä mitään. Esimieheni on lähtenyt, hänen tehtävänsä on lisätty eräälle toiselle. Uusi aloittaa kohta, mutta vain muutaman kuukauden pätkässä. Hän tuskin ottaa kantaa työaikaani tai meidän yksikkömme tilanteeseen muutenkaan.
Tänään koitan saada sen verran nipistettyä aikaa, että siivoan työpöytäni. Epäilen, että siellä paperipinoissa lymyää lisää tekemättömiä töitä. Teen listan niistä kaikista, jotka ovat tekemättä ja tarvittaessa poistan vastuuni lähettämällä listan ylemmilleni. Vaikka kuinka harmittaa myöntää, että en suoriutunut, niin minkäs teet. Joku järki palkollisena olemisessa.