Mahtavatko erakot lukea blogeja? Jos nyt joku itsensä erakoksi mieltävä lukee tämän, niin saa kommentoida. Mietin nimittäin, että tarvitseeko ihminen toista ihmistä tai ihmisiä? Onko ihmisen tarve fyysinen? Tai psyykkinen? Että tarvitsisi toista ihmistä rinnalle, jotta voisi kokea olevansa täysi ja eheä? Tai että tarvitsisi kontakteja ihmisiin, vaikka ei ketään siinä rinnalla olisikaan? Ollakseen ihminen itsensä kanssa? En tiedä.
Jotkut ovat valinneet itse osansa olla yksin. Ilmeisimmin erakkomaista elämää viettävät ovat usein varsin onnellisia. Nauttivat luonnosta, viihtyvät itsekseen. Kokevatko ihmissuhteet vaikeina? Kohtaamiset rasittavina? Vai eivätkö vain kaipaa ihmisiä? Voivat olla joukossa, mutta voivat olla yksinkin? Ovat eheitä yksinään, sinut itsensä ja maailman kanssa? Eivät ole vailla toisten hyväksyntää, joukkoon kuulumisen tunnetta? En tiedä.
Minulla on nyt menossa vaihe, että en jaksaisi ihmissuhteita. En jaksa miettiä ihmisten tarkoitusperiä, luottamusta, rehellisyyttä. En jaksa kuunnella, en jaksa olla ystävällinen. En jaksa keskustella. Teen tietenkin sen kaiken, enhän minä muuten voi arkeani elää, töissä käydä, hoitaa lapsiani ja velvollisuuksiani, mutta en jaksaisi. Haluaisin olla yksin. Tuntuu, että haluaisin tehdä työnikin yksin. Lähettäisin jonkun valmiin sitten eteenpäin. En kaipaisi vastausta. Ymmärrän tänään hyvin niitä ihmisiä, jotka hakeutuvat hiljaisuuteen. Minäkin tarvitsisin sitä nyt. Että olisin eheä ja täysi itsekseni. Että en kokisi tarvitsevani ihmisiä. Että en haluaisi tukeutua johonkin toiseen. Vai onko kyse eri asioista? En tiedä.