tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kevät keikkuen tulevi ja äänetkin laskettiin


Kevät sieltä tulee, aurinkoiset päivät sulattavat lumet kovaa vauhtia. Lätäköt pihalla laajenevat, kunnes taas häviävät maan uumeniin. Kevätmieli valtaa, pian on kesä! Kaikki on kepeämpää. Vaan ei ollut vaali-iltana, kun ääntenlaskun jännityksestä (?, vai oliko sittenkin alkoholilla osuutta asiaan) humaltunut mieheni kävi haastamaan riitaa siitä, että ylipäätään katsoin tuloslähetystä. Kas kun yleensä nukahdan lasten kanssa ja nyt hyvin nukutun yön jälkeen otin riskin seuraavan päivän väsymyksestä ja katsoin vaaleja. Ei olisi pitänyt. Riitahan siitä tuli. Syy siis oli se, että pidin vaaleja niin tärkeänä, että katsoin tulokset. Sen sijaan en pidä tärkeänä valvoa mieheni kanssa tyhjänpäiväisiä elokuvia katsellen. Ja jos olisin kunnon vaimo (mitä epäilemättä en ole), niin tietenkin katsoisin kaiket illat ja yöt mieheni kainalossa elokuvia ja sitten töissä olisin silmät puolitangossa mieheni nukkuessa päiväuniaan.


Tästä juontuukin mieleeni oman ja mieheni logiikan vastakkaisuus tai siis se, että emme ymmärrä toisiamme ja toistemme perusteluja. Ilmeisimmin tämä on luonteesta johtuva tosiasia, jota ei aika voi auttaa. Ja nyt kun vielä puuttuu halukin, niin tuskin siitä sen kummempaa tulee...