Niin se meni vuosi 2014. Ohi on. Onnellinen vuosi. Paljon muutoksia, uusi koti ja uusi työ. Uusperheen arki. Uusi paikkakunta. Paljon uusia ihmisiä. Ja kuitenkin tavallaan kaikki vanhakin. Vanha koti "mökkinä", vanhat työkaverit olemassa, kun työnantaja kuitenkin säilyi samana. Lapset ja kissa niinkuin ennenkin. Ja J tietenkin.
Vasta nyt loppusyksyllä ymmärsin kuinka töissä oli keväällä paha olla. Aivan liian kiire, sekava tehtävänkuva, riitely esimiehen kanssa, ilmassa leijuvia asioita, uhkaava ja painostava tunne. Työaika, joka ei riittänyt koskaan. Sitten vaihto uuteen ja alkuahdistuksen jälkeen niin ihana työ. Ihanat työkaverit. Ihana johto. Hyvää ruokaa, pullaa kahvilla, eikä kiire. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, mahdollisuus suunnitella itse.
Lapset ovat hekin alkuahdistuksen jälkeen asettuneet hyvin uuteen. Vanhan kaipuu on loppunut, pienempikin puhuu jo päiväkodin kavereista lämpimästi. Ensin hän vain kaipasi vanhoja kavereitaan. Että vanhassa kaikki oli paremmin. Isompi asettui helpommin. Sai heti kavereita, oli ylpeä, kun osasi uuden koulumatkan ja sai olla iltapäivisin yksin kotona. Kesän alussa lasten isäkin taas muisti lapsensa ja on tavannut syksyn säännölliseti. Myös isän puolen isovanhempia lapset ovat tavanneet. Joulun korvilla tuli ensimmäinen elatusmaksukin! Ilmeisesti ex-mies on saanut töitä. Lähes puolitoista vuottahan niitä nyt on rästissä.
Minä ja J. Meidän kokonainen vuotemme. Vaaleanpunaista paljon, kipuilua uusperheen arjesta, toiveita ja tarpeita yhdessä ja erikseen. Unelmia. Riitojakin ja rajojen hakemista. Mitä minä tarvitsen ja mitä sinä? Kuinka se kerrotaan ääneen? Mikä on minulle tärkeää? Mikä sinulle? Miksi haluan jotain ja miksi en? Miksi sinä? Kuitenkin koko ajan vahva olo kumppanuudesta ja oman puoliskon löytymisestä. Se iltasuukko aina oikea. Yhteinen aamukahvi. J huolehtimassa minunkin asioistani. J:n käsi ympärilläni. Nuotiolla paistettuja makkaroita koko perheelle. J opettamassa lapseni hyppimään laiturilta. Vuoden päätteeksi teimme suhteellemme vahvistuksen ja menimme naimisiin. Me kaksi yhdessä, vahvasti. Perheenä.