Miksi tuntuu oikealle?

Tätä postausta olen kirjoitellut tovin aikaa. Se on ollut luonnoksena ja olen jatkanut sitä useana päivä. Postaus koskee sitä, että millainen J on. Miksi juuri hän tuntuu oikealta, siltä puuttuvalta puoliskolta. Ehdin välillä jo riidellä J:n kanssa ja ajattelin, että onko koko postaus turha. Mutta ei se ole. Olemme puhuneet J:n kanssa siitä, että kun tunteiden antaa tulla, ne tulevat kovin voimakkaina kaikkiin suuntiin. Saattaa tulla riitakin.

Mutta siis miksi J tuntuu minulle hyvältä? Isoja avainsanoja hyvältä tuntumisessa ovat

• Kumppanuus
• Rehellisyys ja vastuunkanto
• Hellyys ja läheisyys
• Ajatusten loogisuus
• Suhtautuminen asioihin, lapsiin, minuun

Ajattelin ensin avata kutakin sanaa, että mitä se minulle tässä suhteessa merkitsee, mutta en sitten löytänytkään sanoja. Ehkä tässä blogissa on näitä asioita pyöritelty jo riittämiin? Ehkä juuri näiden puute on koko blogin punainen lanka? No nyt ei puutu enää.

Ei J ole täydellinen, kaukana siitä, mutta minulle sopiva. Vaikka vertailu toisiin ei olekaan järkevää, niin huomaan, että J:llä on joitakin samoja piirteitä kuin exällä. Niitä, joihin hänessäkin silloin rakastuin. Yksi on avoin mieli ja spontaanisuus. Samalla lailla molemmat sanovat ensin pähkähulluihinkin ideoihin, että joo, tehdään vaan! Sitten seuraa merkittävä ero. Ex lähti toteuttamaan toteuttamiskelvotonta, laajensi sitä hullumpaan suuntaan, ei miettinyt reaaliteetteja, ei muitten haluja kuin omiaan, rahaa käytettiin aina yli varojen. Lopulta en enää koskaan ehdottanut mitään, kun ei niistä toteuttamiskelpoisia versioita saatu. Pahaa mieltä vain kaikille. J innostuu myös, mutta on jalat maassa. Aina. J ei elä yli varojensa. Säästää ensin ja pähkähulluilee sitten.

Sekä ex että J molemmat sanovat sunnuntaiaamuiselle työnteolle, että maataan vielä peiton alla. Ei tehdä vielä mitään. Ex jäi makaamaan koko päiväksi, eikä tehnyt mitään. Jos jonkun saattoi siirtää huomiseen, ex siirsi aina. Ja ylihuomiseen. Ja ensi viikkoon, kuuhun, vuoteen... Kaikki jäi tekemättä. Mutta kun J sanoo, että maataan vielä ja maataankin, niin sitten hän nousee ja tekee ne työt. Hän ei tee numeroa tekemistään töistä, eikä kerjää kehuja. Tekee vain. Kaikki mikä on tarpeen, tulee tehdyksi.