lauantai 19. tammikuuta 2013

Haaveita, sielunmaisemia ja lempiruokia

Minut haastoi vastaamaan muutamaan kysymykseen Nollavaimo. Mikä jottei.

  1. Mistä haaveilet tällä hetkellä? Ihan juuri tällä hetkellä haaveilen unesta. Heräsin yöllä ja valvoin monta tuntia. Noin pidemmän tähtäimen haaveet on seesteinen, kiireetön, omannäköinen elämä. Onnelliset ja fiksut lapset. Uskaltaisiko haaveilla omasta onnesta? Ehkä menee jo överiksi.
  2. Millainen oli vuosi 2012? Sekava. Parisuhdekriisin ylä- ja alamäkiä, muuttoa kriisin takia edestakaisin, uusi työ ja sen opettelua. 
  3. Oletko aamu- vai iltaihminen? Aamuihminen nykyään. Aamulla on joku mahdollisuus saada asioita aikaan. Iltaa kohti nuupahdan ja menen lasten kanssa nukkumaan yhdeksältä. Jos on hyviä öitä monta takana, nousen neljältä tai viideltä. Muuten nukun kuuteen arkena ja jopa seitsemään viikonloppuisin.
  4. Minne haluaisit matkustaa nyt? Juuri nyt haluaisin melkein ihan mihin vain, jossa olisi jonkun muun pesemät lakanat ja jonkun muun laittama ruoka ja jonkun muun imuri hyrisisi päivän sotkut. Pitäisiköhän paikkakunnan hotellitarjonta testata? Matkaa itsessään en jaksaisi lasten kanssa, isompi ei malta olla paikoillaan, mutta perillä voisin olla. Joskus tietysti voisi olla hyvä matkustaa yksin, mutta se aika on sitten, kun voin olla varma, että lapsilla on sillä aikaa hyvä.
  5. Minkä asian tekisin menneisyydessä toisin, jos voisit? Menneisyydessä yhden asian muuttaminen vaikuttaa kaikkeen muuhunkin. Mutta jos oletettaisiin, että ei vaikuttaisi, niin siinä vaiheessa, kun aloin seurustella miehen kanssa ja epäilykset tämän parisuhteen sopivuudesta itselleni heräsivät, olisin toivonut itselleni älyä perääntyä tai hidastaa. Todennäköisesti olisin huomannut, että ansaitsen jotain muuta. Mutta sitten en istuisi tässä nojatuolissa nyt, enkä kuuntelisi juuri noiden lasten touhuja.
  6. Lempiruoka ja kuka sen valmistaa? Lapsuuden muistoissa ovat isän paistamat veriletut. Niin rapeita ja niin hyviä. Pidän hyvästä liharuuasta, monenlaisestakin. Hyvin onnistunut karjalanpaisti itse tehtynä. Tai hyvä pihvi. Meidän ravintolan keittiö kyllä tekee melkein mistä vaan lempiruokaa, maut vain ovat kohdallaan.
  7. Miten haluaisit viettää eläkepäivät? Rauhassa. Kirja toiseen käteen, kahvimuki toiseen. Kissa kehräämään jalkojen juureen. Kukkia ympärille. Hyvää ruokaa, mukavaa seuraa. Mahdollisuus olla ulkona eri vuodenaikoina. Taitaisin olla sopiva asiakas johonkin laadukkaaseen yksityiseen palvelutaloon? 
  8. Elämäsi eläin? Kissani. Niitä oli kaksi. Toisella oli pitkät karvat ja tuuhea häntä. Toinen oli pieni ja raidallinen. Molemmat ihania, omapäisiä, luonteikkaita, rakkaita. Olivat niin itsellisiä, kuin kissat vain voivat, mutta kun tulivat siihen syliin kehräämään, todella koin olevani arvokas ja kelpaavani.
  9. Sielunmaisemasi? Kainuun siniset vaarat. Kivikkoiset rannat. Puolukkamättäät vaaran rinteessä.
  10. Tärkein esine kotonasi? Hmm. Tätä täytyy miettiä. Ehkä se on kahvikuppini. Lähes puoli litraa vetävä muki, josta juon aina aamukahvini. Kaivan sen vaikka tiskikoneesta ja huuhtelen. Hermostun, jos mies on juonut minun kupistani. 
  11. Syötkö elääksesi vai elätkö syödäksesi? Valitettavan usein syön elääkseni. Nappaan jotain kiireessä suuhuni, että maha ei kurnisi ja jotta ajatus jotenkin juoksisi. Maukas ja kaunis ruoka on kuitenkin elämys, jota kannattaa odottaa. Joskus sen elämyksen saa ihan yllättäen, kun kiireeseen tulee hetken tauko, jonka ymmärtää käyttää syömiseen ja siitä nauttimiseen.
Kiitos Nollikselle kysymyksistä. Huomaan itse vastauksistani, että olen aika äärimmilleen väsynyt tällä hetkellä. Haluan vain lepoa ja rauhaa. Täytyy koittaa järjestää.

Haasteeseen kuuluu jakaa kysymyksiä eteenpäin. Aika monet seuraamani saivat myös tämän saman, joten napatkoon kysymykset se, joka kokee halua niihin vastata ja mielessään elämäänsä näiltä kanteilta pohtia.