Ystäväni lähetti minulle linkin päihdelääkäri Juha Kemppisen teksteihin. Erityisesti minua puhutteli hänen tekstinsä siitä, kuinka omaiset koittavat "kotihoitaa" alkoholistia. ”Kotihoitomenetelmien” kehitys on kuvaus siitä, kuinka usein epätoivoiset ja alkoholismista kiusaantuneet perheet käyttäytyvät ja menettelevät, kun he yrittävät saada alkoholistin ”järkiinsä”. Näitä on kyllä kokeiltu. Oikeastaan kaikkia ja moneen kertaan. Tänään viimeksi. Palkaksi sain taas kerran lupauksen siitä, että nyt se juominen vähenee. Ensin mies toki koitti, että mitään ongelmaa ei edes ole. Että hänen tapansa juoda on hänelle ihan sopiva ja ongelmaton, vaikka se jonkun mielestä olisikin liiallista. Että ei ole tarpeen vähentää, kun ei ole ongelmaa. Myöntyi sitten kuitenkin, että EHKÄ jotain pientä ongelmaa on, mutta ei mitään sellaista, joka ei olisi täysin hallittavissa. Siispä palkaksi lupaus siitä, että juominen vähenee. Kun se nyt kerran näyttää minua vaivaavan, vaikka mitään syytä ei olekaan. Ilmeisesti mies pitää minua vain pikkumaisena, mutta suostuu nyt mieliksi.
Lähtökohta siis on huono. Eipä se juominen varmaankaan vähene tälläkään kertaa. Ehkä viikoksi?
Kemppinen lainaa kirjoituksessan Marty Mannia, joka kirjoittaa: "Lähiomaisten asenne alkoholistia ja hänen ongelmiaan kohtaan on usein avaimena koko asiaan. Jos lähiomaiset ovat tietoisia alkoholismin luonteesta (lue alkoholismin varhais-, keski- ja myöhäisvaiheet) ja siitä, miten ne vaikuttavat alkoholistiin, niin myötätuntoisen, ymmärtäväisen ja rakentavan asenteen omaksuminen ei ole vaikeaa, eikä mahdotonta. Alkoholisti tarvitsee tietämyksen ja ymmärtämisen ilmapiiriä, joka tuntee ja hyväksyy alkoholismin muiden tautien kaltaiseksi sairaudeksi, jottei hänen tarvitse tuntea kestokykynsä yli menevää häpeää myöntäessään olevansa alkoholisti. Hänen tulisi kyetä huomaamaan alkoholisminsa luonne tarvitsematta sitä hävetä sekä hakemaan apua tarvitsematta liioin tuntea häpeää. kaiken tämän onnistumisen riippuu melkein kokonaan häntä ympäröivästä henkisestä ilmapiiristä.”
Että siis minun pitäisi olla ymmärtäväinen, myötätuntoinen ja rakastava ja siten mies ehkä menisi hoitoon? Miten minusta tuntuu, että en enää jaksa?