Heti auttaa

Eilen siis olimme ensimmäisen kerran siellä perheneuvojalla. Ulkopuolisesta avusta kai on turha odottaa tuloksia heti, lienee useamman kuukauden juttu. Mutta silti tuntuu, että apua tuli heti. Nimittäin itse ryhdyin ajattelemaan eri tavalla.

Perheneuvoja sai aikalailla kattavan kuvan tilanteestamme. Sekä tästä nykyisestä, mutta myös siihen johtaneista syistä. Tapaamisessa keskusteltin sekä mieheni että itseni taustoista, lapsuudenkodista ja sieltä juontuneista käytösmalleista. Neuvoja tuntui varsin nopeasti saavan käsityksen siitä, että mikä on vialla. Perusdiagnoosi lienee, että minä olen läheisriippuvainen, ylivastuullinen vaimo ja mieheni on aloitekyvytön ja vastuuton aikuinen lapsi. Yhdessä tämä paketti tekee sen, että minä huolehdin kaiken ja mieheni ei mitään. Yhdistettynä mieheni alkoholiongelmaan ja mielenterveydellisiin ongelmiin paketti aikaansaa sen, että minä väsyn ja tunnen toivottomuutta.

Mutta siis niihin ajatuksiin. Tänään olen ollut kykenevämpi sanomaan miehelleni, että en halua jotain. En halua. Joten en tee. Olen ymmärtänyt, että en voi sille mitään, jos miehen tulee paha mieli jostakin mitä sanon tai teen. Minulla on kuitenkin oikeus näin tehdä. Olen käsittänyt, että minulla on oikeus omiin tunteisiini ja omiin toiveisiini. Tästä on vielä pitkä matka mihinkään todelliseen muutokseen, mutta askel on otettu.