sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Miten elää toisin?

Sovittiin exän kanssa, että irtaimiston ositusta jatketaan. Hän kertoi mitä haluaisi ja jätti viimeksi lapsia tuodessaan peräkärryn sitä varten. Olen nyt sitä täyttänyt. Hän ei ollut vailla mitään, mitä en antaisi. Tai ainakaan suunnilleen mitään sellaista. Peräkärryä pakatessa olen taas muistellut menneitä. Tuokin tuossa ja tuo. Miksi tuokin oli ostettu? Miksi ei tuotakaan sitten käytetty, kun ensin osti? Mitä tapahtui, jos aie kuitenkin oli?

Autokatoksesta löytyi taas tyhjiä tölkkejä. Niitä on löytynyt vähän joka nurkasta, kun on tarkemmin kaivellut. Kaappien päältä ja alta. Halkopinosta. Varastosta ja varaston vintiltä. Hyllyistä tavaroiden välistä. Mikä siinäkin oli, että niitä tyhjiä piti piilotella? Ilmeisesti juominen ei nyt ole ongelma. Varma en voi olla, mutta en ole nähnyt merkkejä. Olen lapsiltakin kauttarantain kysellyt, enkä ole saanut pelättyjä vastauksia.

Isommalla on oma puhelin ja siihen tuli vikaa. Kaivoin laatikosta oman vanhan puhelimeni hänelle käyttöön. Puhelin on ollut varapuhelimena jo kauan. Tyhjensin sieltä vanhat viestit ensin pois. Löysin kesältä 2011 exän viestin minulle, jossa hän uskoi, että kaikki vielä järjestyy. Että minä ja lapset olemme tärkeitä ja hän tekee parhaansa. Mitä tapahtui, kun ei tehnytkään? Mitä tapahtui, kun kaikki meni niin vinoon?

Olen miettinyt tätä vanhaa nyt, kun uusi perhe on syntymässä. Mitä minun pitäisi tehdä, ettei tämäkin menisi vinoon? Mitä tapahtui ja miten se joku ei tapahtuisi uudelleen? Miten säilyttää tämä erilaisena? Miten olla päästämättä mitään meidän väliimme? Miten elää toisin?